sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Toinen viikko

Eihän täällä ehdi mitään kirjoittelemaan. Saatte siis taas koosteen kuluneesta viikosta.

Maanantaina lähdin sitten ihan urakalla tutkimaan Hamburg meilea ( ostaria ). Löysin aivan ihania KYNSILAKKOJA ja muita nail art-juttuja! Innostuin ehkä vähän ostelemaan niitä. Kallein oli tosin kuitenkin  vain 10€, mutta kun ostelee useamman 2€ härpäkkeen niin kertyyhän niistäkin. Ravintoloita ja leipomoita oli lukemattomia kyseisellä ostarilla, ja ruokapaikan valinta olikin melkoinen haaste. Asiaa ei helpottanut että missään ei ollut menua englanniksi. Päädyin sitten erääseen aasialaiseen, ja sen verran tiesin tilaamastani annoksesta että kyseessä on kanaa. Opin myös etten pidä lainkaan pähkinäkastikeesta. Ja se vaatii jo aika paljon löytää jotain mikä ei mene minulla alas. Jälkkäriksi Happiness stationilta jätski / jugurtti / hedelmä / marja-mössö. Se hyvitti kyllä mukavasti ikävää pähkinäkokemusta.

Tiistain pysyttelin lähinnä kotosalla, ihan pientä kauppareissua lukuun ottamatta;3 Löysin  hauskoja käsidesejä Essenseltä, joissa on Saksan lipun värisiä hippusia! Iiih! Otin varmuuden vuoksi kolme purkkia, jos vaikka tuliaisiksi..

Keskiviikonkin suunnittelin pysytteleväni kotosalla, mutta päädyttiinkin lähtemään koko porukalla toiselle ostarille, Neuer wall. Pari kynsilakkaa Kiko Milanon liikkeestä tarttui mukaan ja tuunattavat kuoret puhelimeen. Siinä vaiheessa olin jo kierrellyt kauppoja omiksi tarpeikseni ja istahduin kahvilaan odottelemaan muita. Ei mennyt kauaa kun he jo minut bongasivat ja suunnattiin sitten erääseen kenkäkauppaan jossa he halusivat käydä. Kuinka ollakaan, sattumalta sieltä löytyi minulle uusi käsilaukku ja kengät. Eikä hintaa tullut kuin yhteensä 30€. This is how you do shoe shopping.

Torstaina kiertelin läheisellä kauppakadulla ja näin aika paljonkin himottavia kauppoja. Mm. Korukaupan joka möi nallekarkkikoruja. Pitää katsoa jos olisi loppu ajasta vielä sen verran rahaa että ostaisin, olivathan ne aika hintavia mutta muistoksi olisi kiva. Ja sitten löysin aivan mahtavan cupcake-liikkeen! Tosi upeasti koristeltuja cupcakeja ja cakepopseja. Ehkäpä tuliaiseksi, hmm hmm..

Perjantaina sovittiin menevämme isäntäperheen sukulaisen luokse grillaamaan ja katsomaan Saksan peliä. Heillä on suomalaisia naapureita, jotka ovat kuulemma kovin uteliaita tapaamaan minut. Noh mikä jottei. Näiden sukulaisten talo sijaitsi vähän kauempana keskustasta, ja heillä on vähän suurempi piha kuin mitä nämä tyypilliset postimerkki-pihat ovat. Sinne sitten järjesteltiin katsomo ja kannettiin televisio ulkorappusille. Suomalaiset tulivat sitten pelin jälkeen, kyseessä vanhempi pariskunta ja vaikka virheellisesti puhunkin "suomalaisista", oli pelkkä vaimo suomalainen. Mies puhui kyllä myös erittäin hyvää suomea. Ilta meni oikein mukavasti syödessä ja jutellessa, sain myös pari uutta ideaa missä voisin käydä.

Lauantaina nousin jo aikaisin, sillä oli ollut puhetta yhteisestä aamupalasta ja kiertelystä kaupungilla. Kävimme sitten hakemassa leipomosta tuoreita leipiä ja croisantteja pöytään. Ihanaa kun leipomo on 50m päässä, olisin vielä isompi jos kotona olisi sama juttu. Juttelimme sitten siinä pöydässä ja päädyimme lähtemään katsastamaan Hampurin Harley days-tapahtumaa. Eli siis, tuhansia harrikoita samassa paikassa, voiko siitä muuta sanoa kuin vau. Minä ja perheen isä olimme ainoat oikeasti pyöristä kiinnostuneet, joten muut suuntasivat jo kotiin siinä vaiheessa kun olimme saapuneet varsinaiselle tapahtuma-alueelle. Ei mennyt kumminkaan kovin pitkää, kun mieletön myrsky yllätti. Jäimme jumiin kaljatelttaan, tai no, kaljabrändin mainostelttaan jossa ei kumminkaan myyty kaljaa. Noh koska he lukitsivat meidät kaikki telttaan niin lopulta he joutuivat tarjoamaan kaikille ilmaiset kaljat. Porukka oli oikein tyytyväinen. Päästiin sitten lopulta jatkamaan matkaa kun sade ja ukkonen hellittivät vähän. Kengät hiersivät tosi pahat rakot, ja päädyin sitten kävelemään loppu matkan paljain jaloin. Taisin saada jotain lasinsiruja tai vastaavia jalkoihini, koskee nimittäin siihen malliin.  Tulipahan nähtyä harrikat.

Tänään päätin pyörähtää uudelleen Reeberillä, koska olihan siellä vaikka mitä nähtävää. Mitään ei kuitenkaan tullut osteltua, vaikka kaikki matkamuistopuodit läpi kolusinkin. Söin döner-ravintolassa siinä ja sitten jo suuntasinkin kotiin taas.
Minun pitää ilmeisesti tavata LIONS-tyyppejä ensi viikon aikana, ja pakko myöntää etten ole kovin innoissani asiasta. Noh joo, niin makaa kuin petaa.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Ensimmäinen viikko

Hola! Eipä ole juurikaan ollut aikaa kirjoitella, joten nyt saatte kuulla tällaisen koosteen.

Tiistaina (?) rullailin ekaa kertaa metrolla. Yllättävän helppoa. Suuntana oli Mönckebergstraße ja ajatuksena shoppailu. Suunnitelmissa oli vain katsastaa paikka ja joku toinen päivä palata asiaan. Onnistuin kuitenkin löytämään Rossmannin ja sieltä Essencen lakkoja:9 Saattaa olla että pitää ostella vielä vähän lisää niitä seuraavalla kerralla...  Ulkomailla on hauska kun näkee kaikenlaisia katutaiteilijoita.  Siellä bongasin pianistin, saippuakuplamiehen ja breakdance-ryhmän. Failasin kun yritin nauhoittaa sitä pianon soittoa, mutta saippuakuplista sain pari kuvaa. Toinen on oikea tilannekuva, sillä ohikulkeva poika potkaisi kuplan rikki juuri kun otin kuvaa, ja minulle tallentui otos jossa hänen kengänkärkensä on juuuuuri iskeytymässä kuplaan. Hassua.

Keskiviikon pidin vapaata, yrittäen vähän säästellä rahoja.

Torstaina perheen isä oli katsastanut minulle ns.alternative-kauppoja joissa voisin käydä, tyylini huomanneena. Hyppäsin siis taas metroon. Ensiksi minulta kyseli joku nainen meneekö metro sinne ja sinne, ja kun enhän minä saksaa paljoa ymmärrä, mutta sen verran että sain idean siitä mitä hän kysyy, ja nyökkäsin edessä olevaa ruutua päin jossa pysäkit näkyivät. Sitten minulle alkoi jutella musta n.+30-vuotias mies, ja minä hänelle kohteliaasti vastailin. Lopuksi hän kysäisi lähtisinkö kahville hänen kanssaan. Minä olin ihan ymmälläni, vastasin vain etten juo kahvia:D Entä teelle? En juo sitäkään. Onneksi hänen pysäkkinsä oli seuraavaksi eikä tarvinnut jatkaa enää juttua!

Perillä (Feldstraßella) odotti mukava hiljaisempi kaupungin osa, minulla oli kirjoitettuna joitain osoitteita Marktstraßelta jota aloin koluamaan läpi. Ikäväkseni en löytänyt kuin yhden etsimistäni kaupoista ja sekään ei vastannut odotuksiani yhtään, mutta se ei kuitenkaan harmittanut koska kaupunginosa oli muuten niin viihtyisä ja kaunis. Kadut olivat kapeita ja liiketilat sijaitsivat katutasossa. Puolimatkassa oli puistomainen aukeama, jolla istuin hetken. Kaunis paikka, voisin mennä uudestaan sinne ihan vain mukavan ilmapiirin vuoksi.

No listalla oli vielä pari osoitetta Reeberbahnilta, ja niimpä suuntasin seuraavaksi sinne. Perheen isä oli maininnut että minun kannattaisi käydä siellä (päiväseltään) ihan vain vaikka katselemassa väenpaljoutta. Suurinosa varmaan tietääkin Reeberbahnin, mutta vielä kerrottakoon kertauksena että kyseessä on ehkä kuuluisin punaisten lyhtyjen alue. No joo, olihan siellä strippiklubeja ja seksilelukauppoja joka toisessa osoitteessa, mutta välissä myös hyviä ravintoloita ja turistikauppoja. Päiväsaikaan siellä ei siis ole mitään pelättävää. Hauska paikka, löysin jopa etsimäni kaupan joka muistutti kovasti Cybershoppia. Mitään en raaskinut ostaa, koska hintataso oli sama kuin Suomessa. Yksi lompakko jäi tosin vähän kaihertamaan. Pitää siis varmaan käväistä siellä uudestaan.

Söin eräässä kalaravintolassa fish&chips annoksen, syystä että ainut ruoka menússa jonka ymmärsin:D Oli itseasiassa tosi hyvä, vaikka odotin jotain kalapuikkoja. Siitä sitten kotia kohti.
Minut naulittiin sohvaan katsomaan jalkapalloa, koska Saksa pelasi. Joo, ei jalkkis pahemmin kiinnosta mutta heille se oli tietty kovin tärkeää(:

Perjantai ja lauantai meni säästellessä, ainut mitä niin kävin lauantaina brunssilla läheisessä dönerpaikassa, kuva annoksesta tuolla myöhemmin. Döner in box, eli kebabin tyylistä lihaa, ranskiksia, valitsemaani salaattia ja kastiketta. 3,80€. Nam.

Tänään nukuin mielettömän pitkään, vahingossa. Ilmeisesti en kuitenkaan missannut mitään. Herättyäni suuntasin lähellä pidettävälle kirppikselle. Sieltä tarttui mukaan hopeoidut leivosottimet kympillä. Vähän suolainen hinta mutta olivat niin sievät. Kenties tuliaiseksi, jos raaskin niistä luopua;) Sitten löysin kannettavan cd-soittimen eurolla,  ei siis suuri menetys jos ei toimikaan. Siinä kohtaa tuli sitten säästettyä. Pitää nyt jossain vaiheessa testata toimiiko. Söin kalamari-renkaita eräästä kojusta, olivat jopa yllättävän hyviä. Nyt takaisin kotona ja arvaatteko mitä tulee tvstä? Aivan, jalkkista.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Reise, reise

Eipä ole juurikaan ehtinyt kirjoittelemaan, mutta josko sitä nyt vähän paikkailisi.

Sunnuntaina lähdin siis Kuopiosta lentäen Hesaan, ja siitä Hampuriin. Olihan se aika pitkä matkustusaika, mutta kohtalaisen hyvin menk kumminkin. Perillä Hampurin kentällä sain odottaa laukkua tunnin, ja voitte varmaan kuvitella mitä mun päässä jo siinä vaiheessa liikkui. Jos ette, niin tässä esimerkki: " @#$☆! Nyt mun pitää ilmoittaa se hävinneeksi, mitä kaikkea mun pitääkään ostaa että selviän siihen asti että se tulee...."

Kyllä se sieltä sitten kumminkin pahnan pohjimmaisena ilmestyi, onneksi. Koko perhe oli jo vastassa kentällä, toivottaen tervettuleeksi. Kotiin ajettiin sitten joku 10min eli ei kovin kauaa, ja kotona alkoi sitten toinen pojista valmistamaan iltaruokaa. Jonkin näköinen kookoskanapata se oli, hyvää, mutta hirrrrmuisen tulista.
Illallisen jälkeen jaoin tuliaiset, ihmeekseni Aalto oli tuttu. Samoin Marimekko, kun myöhemmin asiasta kysyin. Lakka herätti paljon kysymyksiä, eivät olleet koskaan kuulleetkaan moisesta marjasta.

Talo on kolmikerroksinen vanhus, ja minä nukun vanhempien toimistoon levitetyllä sohvalla. Nukkuminen siellä on aika haastavaa, kun takaseinä on kokonaan ikkunaa ja edessä vain läpikuultavat verhot. Minä kun olen tottunut kaksinkertaisiin pimennysverhoihin, ja teipannut rakosetkin kiinni, joten tuo on lievästi sanottuna valoisa. Ekan yön nukuin niin että heräilin aina tunnin välein. Yhdeksältä en enää jaksanut yrittää vaan nousin ylös.

Ruokajärjestelyistä emme olleet puhuneet, joten päätin netistä asiaa tutkittuani lähteä käymään marketissa. Sieltä löytyi vaikka mitä mukavaa, ja halpaa. Croisantteja, Babybel-juustoa ja jääteetä, nam! Vähän yllätyin kun kassaneiti oli niin kovin ynseä, mutta kadulla ihmiset saattoivat tervehtiä tai jäädä juttelemaan. Näin se kyllä oli Unkarissa ja Kyproksellakin, ainakin kassojen suhteen. Suomessa ainakin minun mielestäni on päin vastoin, kassa tervehtii, hymyilee ja rupattelee mutta kadulla ihmiset eivät puhuttele vieraita.

No joo, brunssin jälkeen jatkoin kävelyä toiselle kauppakadulle, mistä löytyikin sitten paljon katseltavaa. Rossmannilta ostin kaikki perustarpeet, shampoon, saippuan, korvatopseja,  kynsilakanpoistoainetta ja pumpulilappuja.  Kaikki tämä 3,50€. Meinasi leuka tippua tiskille kassalla:D En ollut kuitenkaan valinnut halvimpia mahdollisia, eikä näitä olisi Suomesta millään saanut näin halvalla. Löysin myös mansikoita, 500g 2,30€ ja yhtä hyviä kuin suomalaiset:9 Illalla sitten katsottiin jalkapalloa seinälle heijastettuna. Kun mä nyt oon niin suuri jalkkisfani..not.

Tänä aamuna tulikin nukuttua pidempään, näköjään valoisaankin tottuu. Vanhempi poika ilmoitti heidän lähtevän veljensä kanssa kaupungille ja että aamupalatarpeet olivat pöydällä valmiina. Uskokaa tai älkää, pisin keskustelu jonka olimme tähän asti käyneet, eikä sekään kestänyt kuin puoli minuuttia. Onneksi perheen isä puhuu senkin edestä. Heidän palattua ja muun perheen tullessa kotiin minulle tyrkättiin kortti jolla voisin matkustella tänään kauemmaksikin. Oli kai jäänyt pojilta. En tiedä oliko se hienovarainen vihje, toivottavasti ei:D Saa nyt nähdä josko keksisin jotain käyttöä sille.

Tälläistä tänne siis. Sää on ollut pilvistä mutta suht lämmintä, itikoita nyt ei ainakaan ole, mikä on erittäin jees.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Pakkailua

Mä vähän mietin josko olisin siteerannut otsikoissa aina Rammsteinin biisejä, mutta ne ei ehkä olisi niin aiheeseen sopivia.. Noh, saa nyt nähdä.

Lupailin vähän kertovani miten pakkasin. Jokaisella aiemmalla matkalla mukaan on lähtenyt ruma, pastellin lila matkalaukku päivänkakkaroin kuvitetulla vyöllä. Onneksi aiemmin tänä vuonna oli ostettu uusi tummanharmaa kovapintainen matkalaukku. Jess, ei enää sitä hirvitystä! Ja kun uusi laukku kaivettiin esiin kaappien perukoilta, huomattiin pikku kämmi. Lukossa. Vieläpä sellainen hieno "sisäinen"lukko joka vangitsi vetoketjut paikoilleen. Sitten käännettiinkin joka paikka ympäri etsien avaimia. Arvatkaa vaan löytyikö. Iskä "the monitoimimies" joutui lopulta vääntämään lukon väkisin rikki. Ja avaimet löytyi. Matkalaukun sisältä siis. Olivat kiinni sisätaskun vetoketjussa, eikä ne millään sinne olisi voineet joutua jos itse olisimme laukun lukinneet. Tyhmyydelläkin on rajansa. Mahtoi matkalaukun myyjällä olleen hauskaa.

Kun nyt vihdoin oltiin saatu laukku auki, alkoi hieman epäilyttää mahtuisiko sinne kolmen viikon tykötarpeet. Siis kaikki muut epäilivät paitsi minä. Eihän sinne nyt koko vaatekaappia tarvitse, eihän? Koska mobiilina tämän kirjoittelin, en saa kuvia tahtomiini kohtiin, mutta tässä kohtaa voisi olla kuva avatusta matkalaukusta. Ja sitten kuva kun matkalaukun väliseinä avataan. Sain siis ahdettua lähes kaikki vaatteeni sen väliseinä takaiseen pienempään tilaan, ja toiselle puolelle extrapari kenkiä sekä hyvin pakatut tuliaiset. Aika näppärästi, vaikka itse sanonkin;)

Tuliaisia haalittiin pitkin maita ja mantuja. Lopulta mukaan päätyi Aalto-tuikkukuppi, lakkahilloa, juustohöylä, Suomi-kirja, Angry birds-peli, salmiakkia ja Fazerin sinistä. En tiedä onko Aalto heille tuttu, mutta perinteistä. Juustohöylässä oli vähän taka-ajatuksena että helpottaa omaa elämää, kun muistissa on vielä miten Unkarissa juusto leikattiin ihan tavan veitsellä, eikä se aina mennyt ihan nappiin. Oma lehmä ojassa siis:D Perheessä ei pieniä lapsia ole, vain kaksi nuorta poikaa, minun ikäinen ja vähän nuorempi.  Heille vähän vitsinä siis tuo peli, ainakin tuttu brändi. Syömisissä nyt tähdättiin näihin perinteisiin.

Miten te olisitte pakanneet? Mitä olette vieneet tuliaisina ulkomaille?

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Ennen matkaa

Haudi! Osa ehkä tunteekin jo minut toisen blogin kautta, mutta kerrataanpa vielä vähän. Olen nuori kynsilakkahörhö pieneltä paikkakunnalta, ja harrastuksina on lähinnä taiteen eri alalajit. Kuvaaminen on kivaa, kuten myös kirjoittelu vaikka siihen hyvin epämääräiseen tahtiin innostunkin.
Tänä kesänä (oikeastaan ensi sunnuntaina 22.6) on tarkoitus suunnata nokka kohti Saksaa, tarkemmin ottaen Hampuria. Kyseessä on Lions Clubin järjestämä nuorisovaihto, ja loisin paikallisessa perheessä niin kauan kuin heille sopii eli kolme viikkoa. Matkan tarkoitus on lähinnä viihteellinen, joku vakavamielinen saattaisi kuvata kulttuurivaihdoksi.
Mitä odottaa tältä blogilta? Epätasaisen tasaiseen tahtiin ilmestyviä postauksia riippuen siitä miten matkani etenee ja onko kerrottavaa. Luulisinpa että on. Ja paljon kuvia. Luulisin. Kuten näette, en ole itsekään aivan kartalla siitä mitä tänne tulen laittelemaan, joten saatte elää jännityksessä.

Matkalaukku on viimein pakattu ruisleipää vaille valmiiksi. Kyllä, vasta näin myöhään vaikka sukulaiset ovatkin asialla hiillostaneet viimeiset kaksi kuukautta. What can I say, I rather take my time with it. Voisin ehkä sitä uudelleen raottaa sen verran että esittelisin teille viemiseni ja ovelan pakkaustekniikkani. Kenties, kenties. Nyt vielä päänvaivaa siitä millaiset kynnet laittaisin. Argh. Otan ehdotuksia vastaan! Että tälläistä, hitaasti lähestyy matka enkä millään malttaisi odottaa;3